Viidestoista syyskuuta alkoi Tanskan Årøn -saarella Itämerikoulujen yhteinen vuotuinen UNESCO-leiri. Oppilaita oli saapunut pitkien matkojenkin takaa paitsi Tanskasta ja Suomesta, myös Saksasta, Virosta, Puolasta ja jopa Japanista. Meidän Suomen porukkaamme lähti oppilaita mukaan Vaasan lyseon lukion lisäksi Oulusta Kellon koulusta, Espoosta Matinkylän lukiosta ja Helsingistä Suomalaisvenäläisestä koulusta.
Tapasimme ensimmäistä kertaa kunnolla vasta Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen koneeseen nousemista. Lentoja meillä oli kaksi kumpaankin meno- ja paluusuuntaan: ensiksi Osloon, jossa tunnin välilasku ja sitten Billundiin, Tanskaan. Oslossa ensimmäisen kerran ehdimme esittäytyä toisillemme ja alkaa oikeasti tutustumaan toisiimme.
Billundissa meille oli varattuna kahden auton kuljetus Årøsund nimisen kylän satamaan, josta lautta vei meidät sitten itse saarelle, jolla leiri pidettäisiin. Saavuimme leirintäpaikalle noin kuuden aikoihin illalla toiseksi viimeisimpinä (vain osa puolalaisista saapui meidän jälkeemme, noin yhdentoista aikoihin illalla, koska heidän lentonsa oli viivästynyt). Siellä meitä oli vastassa heti iltaruoka, joka koko päivän matkustamisen jälkeen kyllä kelpasi kaikille.
Leiri itsessään oli mahtava. Jo ensimmäisenä iltana alettiin luomaan uusia ystävyyssuhteita ja hyvä yhteishenki oli koko ajan matkassa mukana. Ensimmäisen illan aikana myös pääsimme nauttimaan vapaasta illasta leirinuotion ääreen ja grillaamaan leipää tikun ympärillä. Tuolloin yhdellä saksalaistytöllä sattui myös olemaan syntymäpäivä ja lauloimme hänelle yhdessä eri kielillä onnittelulaulut. Tuona iltana tähtitaivaskin oli upean näköinen.
Seuraavien kuluneiden päivien aikana tutustuimme entisestään toisiimme paitsi erilaisten aktiviteettien kautta, myös ihan vapaa-ajan aikana. Yhtenä aktiviteettina toimi saareen tutustuminen: leiriläiset jaettiin kaikki noin viiden hengen ryhmiin ja tehtävänä oli selvittää vihjeiden perusteella mitä saaren paikkaa tarkoitetaan ja käydä ottamassa siellä kuva. Tämä tehtävä vaati paljon kävelyä, jonka aikana ehti hyvin tutustua muihin saman ryhmän jäseniin. Tehtävän kolme nopeimmin suorittanutta ryhmää palkittiin paikallisilla karkeilla ja he saivat myös mahdollisuuden päästä kumiveneellä ajelemaan Itämeren aallokoilla.
Toinen isompi projekti oli ryhmätyö. Alkuun leiriläiset saivat kirjoittaa lapuille, mitä heille tulee mieleen sanoista “kestävä elämäntapa”. Aiheista valittiin muutama, joiden ympärille sitten koottiin ryhmät kiinnostuksen perusteella ja alettiin valmistella ryhmätöitä. Aiheina toimivat muun muassa ruokahävikki, joulukuuset ja liikakalastus. Esitykset esiteltiin muille viimeisenä leiripäivänä.
Leirillä oli myös erilaisia työpajoja, joista pystyi valita kahden päivän ajalle 2–4 työpajaa oman kiinnostuksen mukaan. Työpajoissa muun muassa tehtiin taidetta, askarreltiin origameja ja valmistettiin teetä.
Leirin aikana nukuttiin noin kuuden hengen porukoissa valkoisten telttakatosten alla. Ruokaa tarjoiltiin kolme kertaa päivässä ja saimme myös maistaa muutaman kerran hieman erikoisempiakin ruokia, joita Suomessa ei syödä. UNO:a pelattiin aina, kun vain sattui olemaan ylimääräistä aikaa kulutettavaksi ja mölkkykin sattui löytymään yhdestä teltasta, teetä juotiin ennätysmäärät ajoittaisen kylmän sään vuoksi, nähtiin paikallinen kenguru ja ihmeteltiin jäätelöiden kalliita hintoja. Käytiin myös uimassa ja keräiltiin kiviä rannoilta. Tähtiäkin ehdittiin tähystellä ja tavattiin paikallinen kulkukissa.
Koko leirin huipentuma oli kuitenkin viimeinen ilta, jolloin kaikkien maiden edustajat saivat vuorollaan esittää muille pienen palan omaa kulttuuriaan, kuten tanssin, laulun tai leikin. Halukkaat olivat myös tuoneet tarjolle ruokaa omasta maastaan. Me suomalaiset opetimme muille Liikennevalo –leikin ja letkajenkan ja tarjosimme hapankorppua, salmiakkia ja kettukarkkeja. Olimme leirin aikana koonneet yhdessä soittolistan, jolla oli kappaleita kaikista niistä maista, keiden edustajia leirillä oli ja kulttuuri-illan jälkeen laitoimme musiikkia soimaan siitä soittolistasta ja pidettiin yhdessä hauska viimeinen ilta.
Leiri päättyi 21. syyskuuta heti aikaisin aamulla, kun me suomalaiset ensimmäisenä porukkana lähdimme kohti lentokenttää jo vähän viiden jälkeen.
Teksti: Hertta Kivisaari, Vaasan lyseon lukio.
Kuvat: Hertta Kivisaari ja UNESCO BSP.
Yhteinen Itämeri 